Milloin minusta tuli doula?
Miten doulaksi tullaan? Hmmm, opiskelemalla, oppimalla, kokemalla, tekemällä doulan työtä. Itse olen käynyt vuoden mittaisen sertifioitumiskoulutuksen Doula-akatemiassa. Opinnot alkoivat varsinaisesti keväällä 2022 kun meillä oli ensimmäinen lähiopetusjakso. Tuliko minusta silloin doula? Vai kenties jo aikaisemmin edellisenä syksynä kun vihdoin pääsin ilmoittautumaan koulutukseen, aloin lukemaan opintoihin liittyvää kirjallisuutta ja tekemään ennakkotehtäviä? Tekikö minusta doulan se kun liityin Uudenmaan douliin helmikuussa 2022 ja sain ympärilleni kokeneita doulakolleegoja? Vai ehkä sittenkin kun osallistuin ensimmäisen synnytykseen opintojen alkumetreillä? Tai hei, ehkä se olinkin silloin kun olin saanut opinnot tehtyä ja sertifiointitodistuksen käteeni. Jos ihan totta puhutaan, mä en tiedä! Ja onko sillä oikeasti niin väliäkään? Keskeneräinen tulen aina olemaan doulana ja ihmisenä. Ja silti voin olla työssäni hyvä.
Sanana keskeneräinen kuulostaa ikävältä. Jotain on jäänyt kesken. Vaillinainen. Ei täydellinen. Puutteellinen. Mulle nämä sanat edustavat kuitenkin jatkuvaa mahdollisuutta oppia, täydentyä ja muuttua. Ehkä juuri tämän vuoksi onkin vaikea tai jopa mahdotonta sanoa, milloin minusta tuli doula. Mä olen kasvanut doulaksi pikkuhiljaa, rauhassa. Keräten kokemusta ja opiskellen lisää, eikävät doulaopinnotkaan tule tähän jäämään.
Duola-akatemian opintojen aikana kokoonnuimme läsnäolojaksoille kolmesti. Päivät olivat ihania ja intensiivisiä.
Opinnot kestivät vuoden ja sinä aikana tein tehtäviä, luin kirjoja, pidin oppimispäiväkirjaa ja tiivistelin sitä kouluttajille luettavaksi, katsoin telkkariohjelmia, otin kantaa, järjestin Uudenmaan doulien doulaillan, osallistuin ryhmämentorointeihin, tein ryhmätehtävän, kuuntelin podcasteja, katsoin verkkoluentoja, keskustelin, jaoin, ihmettelin. Lisäksi osallistuin kolmeen synnytykseen, tapasin perheitä ennen synnytystä ja niiden jälkeen. Pidin heihin tiivisti yhteyttä. Jokaisesta synnytyksestä kirjoitin synnytysreflektion ja sain palautetta sekä perheiltä että kätilöiltä. Kätilöiden antama palaute ei ole sertifioitumisen edellytys, mutta olin äärimmäisen onnellinen, että kätilöt käyttivät aikaansa arvioidakseen mun tekemää työtä. On ihan totta, että vuodessa opin paljon ja kerrytin kokemusta, mutta silti koen, että opiskeluvuoden jälkeen olin ja olen edelleen doulapolkuni alkupäässä, koska niin paljon mulla on opittavaa.
Doulaopintoihin kuului tietty määrä alan kirjallisuuteen perehtymistä.
En siis edelleenkään osaa sanoa, milloin minusta tuli doula? Ehkä juuri nyt kun tätä tekstiä kirjoitan. :)
