Rakas doulapäiväkirja
Elämäni ensimmäinen blogiteksti
Ollaanko peliä “Mä en oo koskaan”? Mä voin aloittaa: mä en oo koskaan kirjoittanut blogia. Tai edes kommentoinut kenenkään muun blogia. Sainko pisteen?
Olen monta vuotta miettinyt blogin pistämistä pystyyn. Ajatukset aiheista ovat vaihdelleet sen mukaan, mitä elämässä on ollut sillä hetkellä menossa. Ajatus on kuitenkin aina jäänyt vain ajatukseksi, paitsi nyt. Nyt olen kirjoittamassa elämäni ensimmäistä blogitekstiä. Tätä tässä, jota sä just nyt luet. Jee, onpa jännää! Mä tiedän, että blogit on tänä päivänä jo vähän menneen talven lumia, kun pidempiin teksteihin ei juurikaan jakseta paneutua maailmassa, jossa kaiken pitää olla nopeaa ja kuvan liikkuvaa. Ensisijaisesti olenkin siis kirjoittamassa blogia ja näitä tekstejä itselleni, mutta onhan se nyt mukavaa, jos joku muukin hyötyy mun kokemuksista.
Kirjoittaminen on mulle luonteva ja miellyttävä tapa ilmaista itseäni. Se on myös tapa käsitellä ja jäsentää asioita. Kun kirjoitan, loksahtavat ajatukset ja kokemukset eri tavalla päässä kuin vain niitä siellä pyöritellessä. Vielä paremmin tämä tapahtuu ollessani vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Toivonkin, että jos tekstini herättää ajatuksia ja tunteita, jaat niitä mun kanssa. Mä olen ihan varma, että mulla on sultakin paljon opittavaa. Vaikka kirjoittaminen itselle luontevaa onkin, mä en todellakaan ole mikään superkirjoittaja, eikä kaikki äidinkielenopit ole menneet perille asti (tai sitten ne ovat tippuneet matkalla pois), joten olethan armollinen kun tekstiäni ruodit. ;)
Rakas doulapäiväkirja tulee keskittymään mun kokemuksiin, ajatuksiin ja oivalluksiin doulan työstä, doulaopinnoista, odotusajasta, synnytyksestä, imetyksestä, lapsivuodeajasta ja kaikesta perheellistymiseen liittyvästä. Tulen varmasti myös käsittelemään ikäviä ja vaikeita aiheita, kuten lapsettomuutta, raskauden aikaisia menetyksiä, mielenterveydenhaasteita jne. Kesäkuussa mulla alkaa vyöhyketerapiaopinnot, joten siltäkin saralta tulen jakamaan ajatuksia ja ehkä jopa tietoa. Muistutan myös siitä, että mä olen koulutukseltani sosionomi ja doula, en terveydenhuollon ammattilainen. Jos kaipaat heidän ohjeita ja kannanottoja, olethan yhteydessä alansa osaajiin.
En lupaa uutta blogitekstiä useaan kertaan viikossa tai edes joka viikko, vaan kirjoittelen kun siltä tuntuu. En siis aio ottaa tästä painetta, vaan pitää kirjoittamista mahdollisuutena. Tästä lähtee oman blogimaailmani valloitus. Kiva nähdä, mitä tästä tulee ja vielä mukavampaa, jos sä olet mukana!
